Sähkö ja elintarvikkeet ovat kallistuneet. Kaikessa ei-välttämättömässä on pakko säästää. Myös pihanhoitoon löytyy säästämisen filosofia. Omakoti- tai rivitaloasuja tai omainen on pihasuunnittelun edessä.

 

1. Itse tekeminen

 

Tietenkin kannattaa tehdä itse mahdollisimman paljon. Itse tekeminen säästää selvää rahaa, mutta omalle työlleen kannattaa arvioida hinta ja miettiä ajankäyttöä. Pihapusikon raivaukseen voi mennä esimerkiksi useampi päivä, aikaa on töiden ja kotiaskareiden jälkeen sekä lomalla. Käyttäisinkö ajan itse tuottavampaa työhön? Ostopalvelua käyttäessä aikaa jää muuhun. Työläiden projektien pilkkominen useammille vuosille tasaa kustannuksia. Osan teettäminen ostopalveluna on yleinen kompromissi omien voimavarojen ja itse tekemisen välillä. Säästäjän täytyy aina muistaa kotitalousvähennyksen käyttäminen. Kun teettää töitä yrityksellä, kotitalousvähennys on vuonna 2023 on työstä riippuen 40-60% työn osuudesta (omavastuu 100 e).

Työvaiheet on suunniteltava hyvin. Mitä pihassa kannattaa tänä vuonna tehdä, ja miten? Meiltäkin saa vinkkejä ja apua siihen. Leikkuu- ja raivausjätteen suuri määrä yllättää usein. Pienissä risusavotoissa risut kannattaa yleensä jättää metsään, koska kaikenlainen siivous ja pensasleikkuussa leikkuujätteen keruu on hitain ja työläin vaihe. Ojat täytyy pitää puhtaina. Kun risuja ei voi jättää paikoilleen, hakettajat voivat noutaa niitä ilmaiseksi. Yleensä puuta pitää olla heille traktorin peräkärryllinen, tämä mahdollisuus kannattaa kuitenkin aina selvittää paikallisilta hakettajilta. Joltain tutulta voi myös saada risuille traktorikyydin.

 

Meidän kuljetuspalvelumme on tätä pienemmille määrille. Kuljetus ja kuorman purku ovat edullisia (kuorman purku vie yleensä noin 5-15 min, tavallisesti 10 min). Lastaus on työläämpää, mutta oikeat työvälineet ja kärryn saaminen mahdollisimman lähelle tehostavat sitäkin. Jäteasema ottaa kasvijätettä ja risuja ilmaiseksi vastaan. Täällä maalla risuille on joskus vaihtoehtona myös kerääminen lähimpään pääsiäiskokkoon.

 

Mm. ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset eivät voi valita, tekevätkö itse. Omaiset, talkooapu tai ostopalvelu ovat tarpeen. Joskus työläs istutus on tullut tiensä päähän ja pitkällä tähtäimellä olisi parasta muuttaa se nurmikoksi tai istuttaa paikalle koristepensas tai vaikka puu, jos talo ei ole lähellä. Pihaa voi päivittää pienin askelin vanhusystävällisemmäksi kuten talon sisäpuoltakin.

 

2. Oikeat ja helppohoitoiset valinnat

 

Lajintuntemus auttaa hyvin pitkälle tekemään oikeat kasvivalinnat. Jos jokin koristepensas tai perenna on aivan ehdoton pihan kruunu, mutta työläs hoitaa, niin aina voi pihistellä muissa kasveissa. Ihanteellinen pihaistutus on edullinen hankkia, kestävä, eikä hillittömän kova leviämään. Pihasuunnittelija tuntee yhteensopivat lajit ja osaa suunnitella istutusryhmät parhaiten. Meiltä ei toistaiseksi saa pihasuunnitelmia, mutta työn yhteydessä olemme miettineet yhdessä asiakkaan kanssa eri vaihtoehtoja ympäristönhoitajien näkökulmasta.

 

Myös kasvupaikka pitää tuntea. Se voi vaihdella paikkakunnalla suuresti. Esimerkiksi 10 kilometrin säteellä olemme nähneet rehevää jokilaakson “viidakkoa”, hankalaa savimaata ja kivistä/niukkaravinteista vanhaa kulttuuriympäristöä. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaiset luonnonkasvit pyrkivät kesällä pihaan ja miten suuriksi ne kasvavat. Pihaa perustettaessa tuodun mullan laatu on otettava huomioon. Kovin turvepitoinen multa on happamempaa, mistä havukasvit ja alppiruusut kiittävät. Vanhat asuinpaikat ovat yleensä näyttäneet tapansa. Valon määrä pihan eri osissa vaikuttaa erityisesti hyötykasvien kannattavuuteen, että satoa saataisiin tarpeeksi.

 

Jos kesäkukkien lajeilla ei ole itselle niin väliä, niiden määrää kannattaa supistaa ja sen sijaan panostaa monivuotisiin kukkiviin kasveihin. Ne ajavat kukkapenkissä kesäkukkien asian. Taitava onnistuu myös kesäkukkien talvisäilytyksessä, jos sopiva tila löytyy kotoa.

 

3. Luonnonmukaiset teot

 

Luonnolle kannattaa antaa sopivasti periksi. Pieneliöstölle ja sitä kautta hyönteisille, linnuille ja edelleen suuremmille lajeille, kuten siileille, se on elinehto. Liian kliininen piha on kalliimpi ylläpitää ja epäekologinen. Kaikilla riittää erilaisia makuja pihanhoitoon. Myrkkyjen välttäminen ja hyvin suunnitellut istutukset kestävillä perennoilla ja suht minimalistisella lajimäärällä säästävät kustannuksia huolitellussakin pihassa. Kannattaa myös hyödyntää sitä, mitä pihassa jo valmiiksi on. Kivet ja tontilla luonnostaan kasvavat kasvit asettuvat luontevasti pihan koristukseksi.

 

Haravointia suositellaan nykyisin vain vaahteran lehdille, koska ne maatuvat hitaasti. Pihanhoidossa haravointi siis on ensimmäinen asia, josta voi säästää. Hiekkatieltä lehdet kannattaa kuitenkin puhaltaa tai haravoida, että uuden hiekan tilaamista voisi viivyttää. Multakerros alkaa kehittyä melko nopeasti, jos lehdet jätetään tielle.

 

Nurmikon ylläpitoon menee väkisin rahaa. Lasten ja eläinten vuoksi nurmikkoa ei voi päästää kasvamaan liikaa ja ruohonleikkuri bensoineen on välttämätön paha. Pihan nurmikkoalaa voi joissain pihoissa (varsinkin kuivalla maalla) pienentää järkevästi ja jättää osan vain heinittymään niittämisen varaan. Rakennusten ympärykset on kuitenkin ehdottomasti pidettävä siisteinä. Yhteinen ruohonleikkuri voi henkilöistä riippuen olla ratkaisu tai ristiriitojen aihe. Säännöllinen huolto säästää rahaa pidentämällä leikkurin käyttöikää.

 

Lehdet, keräävän ruohonleikkurin silppu ja muut puutarhan jätteet ovat arvokkaita ravinteita, jotka säästävät ostolannoitteita ja voivat korvata ne kokonaan. Ostomulta on kallista, niin kompostointi kannattaa opetella hyvin. Pelkän puutarhajätteen kompostoinnista ei tarvitse tehdä kompostointi-ilmoitusta (tilanne 21.12.2022). Puutarhakompostiksi riittää avokomposti (kompostikasa), lautakehikko tai muovinen puutarhajätekomposti (hinta noin 40-200 e). Ruuantähteille pitää olla umpinainen ja lämpöeristetty kompostori, ellei jätehuolto kerää niitä biojätteisiin. Täällä sääntö-Suomessa ruuantähteiden kompostointia koskee ilmoitusvelvollisuus. Kompostorin tulee kuitenkin olla hyvä oman mukavuuden ja turvallisuuden vuoksi, koska jyrsijät ja linnut hyökkäävät muuten heti ja levittävät tauteja. Hyvän kompostorin multa on erittäin ravinteikasta, siis tehokkainta lannoitteiden säästöä.

 

Laiskan nopea vaihtoehto syksyllä on lehtikate istutusten juurelle. Olen omassa pihassani haravoinut lehtiä uusien istutusten katteeksi ja ne maatuvat ajan kuluessa ravinteiksi. Sama koskee syksyn viimeistä ruohonleikkuuta: leikkuri silppuaa lehdet sulavampaan muotoon ja näin vältytään nurmikkoalueen haravoinnilta ja lannoitukselta.

 

4. Toisen maanvaiva on toisen aarre – tai maanvaiva

 

Puutarhaharrastajat myyvät ja vaihtavat kasveja keskenään. Facebookin kasviryhmistä ja tavallisista roskalavaryhmistä voi tehdä löytöjä hakemisen hinnalla. Liikkeiden tarjoukset loppusyksyllä vaativat erityistä tarkkuutta. Säästö valuu hukkaan, jos tarjouskasvi soveltuu huonosti syysistutukseen. Lajikohtainen istutusaika kannattaa siis aina tarkistaa. Monia pensaita ja puita voi istuttaa hyvinkin pitkälle syksyyn, esimerkiksi kirsikkaa ja hansaruusuja laitoin maahan itselleni vielä marraskuun puolella.

 

Mahdollisiin kasvitauteihin, levittäytyviin vieraslajeihin ja lehtokotiloihin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, kun kasveja ostetaan tai vaihdetaan mistä tahansa. Lupiinin siemenet säilyvät maaperässä jopa kymmeniä vuosia ja voivat tulla mukana, kun yritetään kaivaa maasta aivan toista kasvia. Kun pelastaa puutarhakasvia lupiinien tai jättipalsamien joukosta, kannattaa kotona käyttää mahdollisimman vähän alkuperäistä multaa ja käyttää istutuksessa kaupan multaa tai paremmalta paikalta otettua.

 

5. Vieraslajeihin puuttuminen ajoissa

 

Pienikin havainto vieraslajista vaatii nopeaa torjuntaa. Pieni määrä on vielä helpompi torjua ja pitää hallinnassa. Pihaan tuotavan uuden mullan on oltava puhdasta, että samalla ei tule tuoneeksi vieraslajien siemeniä pihaan. Ajoissa puuttuminen tulee moninkertaisesti halvemmaksi kuin viivyttely.

 

Haitalliseksi säädetyn vieraslajin kasvattaminen on kiellettyä. Suurinta osaa esiintymistä ei tietenkään kasvateta tahallaan, mutta hävittämisvelvoite ja leviämisen estäminen koskevat niitä silti. Sama koskee kuntia, tien omistajia, viljelijöitä ja yksityisiä omistajia. Kiinteistön omistajan kuuluu hävittää kasvit ja estää niiden lisääntyminen. Hävittämättä jättäminen ei ole rikos, mutta vieraslaji leviää herkästi oman tontin ulkopuolelle ja silloin vieraslajia pihassaan pitävä kiinteistön omistaja voidaan velvoittaa hävittämään tällaiset käsistä riistäytyneet esiintymät.

 

Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa komealupiini, jättipalsami, kurttulehtiruusu, valkokarhunköynnös, etelänruttojuuri ja jättiputket. Lupiini ei komeudestaan huolimatta hyödytä pölyttäjiä lainkaan. Vieraslajit leviävät hallitsemattomasti ja vievät tilaa muilta kasveilta, eli horjuttavat lajien tasapainoa ympäristössään. Kasveille suositellaan mekaanista torjuntaa eli leikataan alas usein ja kaivetaan maasta pois. Kukintoja ei saa päästää tuleentumaan. Kasvijätteet tulee sulkea säkkeihin ja hävittää palavan sekajätteen tavoin.

 

6. Pensasaitojen säännöllinen hoito

 

Usein pensasaita löytyy pihan reunalta, vaikka muut istutukset lähes puuttuisivat. Se on tärkeä naapurien välinen raja, pahimmillaan tunteita herättävä kiistakapula ja pihan työläimpiä istutuksia. Asiat täytyy sopia selkeästi naapurien kanssa jo istutusvaiheessa. Aidanne on vapaammin kasvava pensasaita, jota ei varsinaisesti leikata muotoon, vaan poistetaan huonoja versoja juuresta. Aitaa tai aidannetta perustettaessa on se etu, että lajin voi vielä valita. On tilaisuus miettiä kasvupaikan sopivuutta ja oman jaksamisen määrää. Olemassaolevan aidan kanssa voi vain tehdä parhaansa eli hoitaa säännöllisesti.

 

Aitataimet kannattaa valita myös hyötykäyttöä ajatellen. Näkö- ja melusuoja on yleensä tärkein käyttötarkoitus. Isotuomipihlaja tai siperianherne on taimena edullinen ja kasvaa nopeasti suojaksi, mutta vaatii usein leikkausta. Orapihlaja on lasten ja eläinten kannalta hyvä rajaamaan pihaa syviltä ojilta ja maantielle pääsyltä, mutta leikkuujätteen keruu menee erittäin tarkaksi (leikkuuta teettäessä tulee hieman kalliimmaksi). Yksikin piikki voi aiheuttaa pahan tulehduksen ja myös autonrenkaat ovat vaarassa. Nopeakasvuisen siperianherneen piikit ovat paljon maltillisemmat, mutta aita ei houkuttele ketään menemään läpi.

 

Jos liikennettä (pakokaasuja ja tiepölyä) on vain vähän, aita voisi tuottaa syötäviä marjoja, kuten aroniaa tai mustaseljaa. Aronia jakaa mielipiteet vahvasti: se on hyvin terveellinen, mutta ei maistu tai sovellu kaikille ja silloin sen suuri marjamäärä tuo vain ylimääräistä sotkua pihaan.

 

Vähän leikattava laji säästää tulevien vuosien hoitokustannuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi pensashanhikit ja monet angervot. Näistä ei ole näkö- tai melusuojaksi, mutta ne antavat edullisesti ja vähällä hoidolla kauneutta pihaan ja pölyttäjät hyötyvät. Joskus angervo lähtee levittäytymään, mutta versot ovat ohuita ja menevät nuorena poikki ruohonleikkurilla.

 

Paljasjuuriset taimet ovat halvempia, mutta istutus on tarkempaa puuhaa. Paakkutaimen istutus käy nopeammin. Jos työn määrä hirvittää, voi teettää osan työstä ja olla vaikka mukana istuttamassa. Meille sopii aina urakan pilkkominen järkeviin osiin oman tarpeen mukaan.

 

Tärkein sääntö aidan kanssa on säännöllinen leikkaaminen, yleensä 1-2 kertaa vuodessa keväällä tai syksyllä lajin mukaan. Kriittisimpiä hoidettavia ovat kuusi- ja orapihlaja-aidat. Nämä aidat tulee leikata ainakin kerran vuodessa. Ilman säännöllistä leikkausta kuusi kasvaa nopeasti puuksi. Kuusiaidassa on se hyvä puoli, että vuosittain leikattu aita tuottaa leikkuujätettä kerralla vain vähän. Kuusiaidan vuosikasvun leikkaus ostopalveluna on yllättävän kustannustehokasta, koska asiakas ehtii usein siivoamaan vähäisen leikkuujätteen itse ja saa sen mahtumaan vaikka kompostiin. Hoitamatta jätetty kuusiaita ennakoi koko aidan hävittämistä, sillä kuusi ei lähde uuteen kasvuun alasleikkauksesta. Ikivihreys on kuusi- tai tuija-aidan hyvä puoli tienvarren siisteyttä ajatellen.

 

Orapihlaja taas on ongelmallinen, kun piikkistä leikkuujätettä ei voi jättää lainkaan maahan. Piikit eivät maadu käytännössä koskaan ja tuuli levittää oksia. Kaikista pensaslajeista orapihlajan leikkuujätteen siivous ostopalveluna on tämän vuoksi kaikkein hitain ja työläin, siis kallein. Terveys, taimen edullisuus ja hyvä alasleikkauksen kestävyys ovat orapihlajan hyviä puolia.

 

Aronia, mustaselja, unkarinsyreeni ja moni muukin laji aidanteen tavoin kasvatettuna voi levähtää hallitsemattomaksi hyvällä kasvupaikalla. 15-20 vuotta leikkaamatta ollut aita on huomattavan kallis kertakustannus. Kasvu voi olla sokkeloista ja sahaaminen siksi esim. normaaliin metsän raivaukseen verrattuna hitaampaa ja työlästä. Aidanteenkin kasvua kannattaa säädellä pituus- ja leveyssuunnissa silloin tällöin. Syreenit loukkaantuvat leikkuusta kuitenkin ja jättävät kukinnan siltä vuodelta pois.

 

7. Hyötypuutarha omien voimien mukaan

 

Ukrainan sota, sähkön hinnan nousu ja monet muut ongelmat yhteiskunnassamme saavat meidät kiinnostumaan omavaraisuudesta. Perinteinen kasvimaa ei ole kaikille realistinen vaihtoehto, ainakaan iso sellainen. Marjapensaissakin on vaivaa leikkauksineen ja tuentoineen. Hedelmäpuut pysyvät suhteellisen vähällä hoidolla hyvinä ja tuottavina, kun pihan pölyttäjiä vaalitaan ja oksia leikataan oikein, muutamia vuosittain. Marjapensaat ja hedelmäpuut kannattaa heti kun mahdollista, sillä satoa ei tule heti, ne ovat investointi tuleviin vuosiin ja sukupolviin.

 

Matalan omenapuun tai luumun hoitoleikkaus on suhteellisen nopea toimenpide ostopalvelunakin. Kirsikan ja päärynän leikkaustarve on vähäinen. Tikkailla kiipeily hidastaa hieman, mutta muutaman oksan poisto oikeassa järjestyksessä on silti eri asia kuin vaikka pitkään hoitamatta olleiden marjapensaiden perusteellinen uudistusleikkaus.

 

Kasvimaat vaativat perinteisesti maanmuokkauksen kalustoa. Maanmuokkaus tarkoittaa aina aikaa, vaivaa ja rahaa. No dig -menetelmästä eli kompostikateviljelystä ei ole meillä kokemuksia. Asiasta kiinnostuneelle no dig-menetelmä on siksi varteenotettava vaihtoehto. Maata ei kaiveta, vaan ruokitaan maan pieneliöstöä kompostin avulla yläkautta. Isommat eliöt kuten rusakko ja myyrät taas tuhoavat hyödylliset istutukset alkuunsa. Varsinkin rusakko voi hävittää lähes täysikasvuisen omenapuun. Suojaverkkoihin kannattaa siis panostaa. Linnut syövät sadon yläkautta. Cd-levyjen arvo on nykyisin olematon, niistä ja kahvipussin suikaleista saa tehokkaita pelättimiä. Marjapensaan verkon pitää olla pienireikäinen, että linnut eivät takerru siihen.

 

Ostolannoitteiden säästämiseksi komposti tulee taas apuun. Jos kotona on tulisija jossa poltetaan puhtaasti vain puuta, tuhkaa voi käyttää maltillisesti lannoitukseen. Liikaa ei saa laittaa raskasmetallien takia. Hyötypuutarha kuluttaa aikaa, mutta säästää ruokarahaa. Kaikkea ei tarvitse olla itsellä, vaan kasviksia voi vaihtaa tuttujen kanssa. Meillä kasvaa muun muassa aronioita ja perunaa, mutta ei herukoita. Vaihtokaupat kannattavat!

 

 

kuusiaidan viimeistelyä oksasaksilla

 

Kuusiaidasta saadaan tuuhea ja hyvännäköinen vain säännöllisesti leikkaamalla. Hoitamattoman, ylikasvaneen aidan siistiminen ja lyhentäminen onnistuu, mutta siihen jää aiemmin syntyneitä aukkoja ja paksujen oksien/latvojen poistosta tappeja. Tämä johtuu siitä, että kuusi ei kasvata paljaasta oksankohdasta enää uutta versoa. Vanhaa aitaa voidaan silti lyhentää järkevän mittaiseksi, koska se halutaan säilyttää näkösuojana. Hyvä mitta on esimerkiksi 1,5-3 m - on tärkeää vuosittain, että aidan voi leikata maasta käsin ilman telineitä. Tämän kokoinen aita on näköeste sekä suojaa tuulelta ja pölyltä hyvin. Vuosikasvun säännöllinen leikkaaminen alkaa vähitellen tuuheuttaa vanhaakin aitaa ja saa siitä hieman paremman näköisen. 

 

LEIKKAUSAJANKOHTA

Kuusiaita leikataan varhain keväällä juuri ennen kasvua, tai myöhään syksyllä kasvun jo loputtua. Lämpötilan täytyy olla plussan puolella. Vanha muistisääntö on: "kahden ämmän välissä" (marraskuu-maaliskuu), keväällä viimeistään huhtikuussa. Leikkausta vältetään kasvukauden aikaan. Jos aidan joutuu leikkaamaan kasvukauden jo alettua, leikkauksen jälkeen ei pitäisi tulla helleaaltoa ja aidan on saatava riittävästi vettä (esim.ojasta). Jotkut haluavat leikata heinä-elokuussakin, kun uudet vuosikasvut ovat selvästi näkyvillä. Kun leikkaa kaksi kertaa vuodessa vähän kerrallaan, aita tuuheutuu hyvin ja pysyy erittäin siistinä.

 

LEIKKAUSTAPA

Leikkausten tavoite on tuuheuttaminen, koska tuuhea aita suojaa parhaiten. Hyvin hoidettu kuusiaita lisää asumismukavuutta ja lisää kiinteistön arvoa osana siistiä pihaa. Katupölyltä ja melulta suojautuminen edesauttaa ihmisten terveyttä. 

Kuusiaita pidetään lievästi kartion muotoisena. Paras kuusiaita on leveä alhaalta ja kapea ylhäältä. Suorakaiteen muotoiset eivät saa yhtä hyvin valoa (alaoksat voivat näivettyä) ja kestävät lumikuormaa huonommin. Rinteessä oleva kuusiaita voi halutessa mukailla rinteen muotoa, tai sitten ei. Mittausapuna voi käyttää linjalankaa. Yksittäisiä kuusia leikataan kartion tai pallon muotoisiksi.

Nopeimmin leikkaus käy pensasleikkureilla. Oksasakset (ohileikkaavat sakset) ovat viimeistelyä varten. Kävelykorkeudelta vedämme sivut tavallisella leikkurilla, korkeisiin kohtiin ja latvaan käytämme jatkovarrellista leikkuria. Erikoistapauksiin leikkurit eivät pysty; ylikasvaneet latvat voidaan leikata puukkosahalla tikkailta/telineeltä, kun halutaan lyhentää pahoin ylikasvanut aita. Leveimmät ja korkeimmat aidat leikkaamme telineen päältä jatkovarrella.

Pyritään leikkaamaan vuosikasvua. Viimeisintä versoa jätetään esimerkiksi muutama sentti, että kasvi alkaa haaroittua kauniisti. Uuden kuusiaidan hoitoleikkaukset aloitetaan jo varhain, jo istutusta seuraavana talvena. Aluksi leikataan vain sivuilta kartiomuotoa tavoitellen. Latvoja voi tasoitella varovasti, jos jokin kasvaa paljon muita nopeammin. Tämä kuitenkin hidastaa lopullisen korkeuden saavuttamista. Latvoja voi leikata säännöllisesti, kun kuusiaita on halutun korkuinen. Kasvu aidaksi vie noin kymmenen vuotta. 

Kun sivut ja päällinen on leikattu ja huonoksi menneet alimmat oksat siistitty, aitaa kannattaa pöyhiä käsin tai haravalla. Näin leikkuria väistäneet oksat nousevat esiin. Yksittäisiä törröttäviä oksia on kätevä leikata oksasaksilla. 2-3 vuotta leikkaamatta ollut aita voi vaatia enemmän oksasaksityötä leikkurin jälkeen siistin lopputuloksen saamiseksi. Vuosittain leikattu aita tulee useimmiten leikkurilla kerralla jo hyväksi, ja loppukiertämistä tarvitaan vähemmän.

 

ONGELMATILANTEET

Kuusi ei ole samanlainen versoja kuin lehtipuut tai monet pensaat. Uudistaminen alasleikkauksella ei onnistu. Siksi aitaan syntyneet aukot tai kuivien kesien aikana huonontuneet kohdat ovat ongelmallisia. Aidan päädyt kuivuvat helpommin. Yksittäisellä leikkauksella voidaan hämätä aitaa jonkin verran siistimmäksi, mutta aukot kasvavat umpeen hitaasti tai ei ollenkaan. Joskus ei ole enää kyse aidasta, vaan puurivistöstä. Tällöin on harkittava aidan hävittämistä kaatamalla puu kerrallaan, jos niistä tulee riski rakennukselle.

Kompromissiin päädytään, jos halutaan pitää ylikasvanut aita, mutta lyhentää se hoitokelpoiseksi seuraavia kesiä ajatellen. Tällöin aita katkaistaan haluttuun korkeuteen päällisen ulkonäöstä liikaa välittämättä. Oksatapit jäävät, mutta kovin pitkiä ei jätetä törröttämään. Sivut jatkavat normaalia vuosikasvua, joka paranee jatkossa säännöllisillä leikkauksilla. Aidasta ei tule vuosittain hoidetun veroista, mutta näin estetään korkeuden riistäytyminen käsistä.

Leikkuujätteen  määrä on tällöin yllättävän suuri. Se hidastaa siistimistä ja vaikuttaa täten kustannuksiin. Aidan hävittäminen tai "kompromissileikkaus" on suuri kertakustannus. Varjostamisesta voi olla joskus niin suuri ongelma pihassa, että mieluummin halutaan hävittää koko aita. Kaavoitetulla alueella täytyy silloin huomioida naapurien lisäksi kaupungin/kunnan luvat.

Anni Viitasaari

Lähde: puutarha.net, omat kokemukset

ORAPIHLAJA

 

Orapihlaja vaatii leikkausta vuosittain, jos haluaa tiheän aidan. Istutuksen jälkeisinä vuosina aitaa leikataan varhain keväällä ennen silmujen puhkeamista, edellisen vuoden kasvua jätetään latvaan 10-20 cm, sivuille joitakin senttejä. Pensaasta täytyy tulla alusta alkaen leveämpi alhaalta kuin ylhäältä, että alaoksatkin saavat valoa. Vuosikasvua leikataan kesä- heinäkuun aikana; jätetään uutta kasvua pari senttiä, kunnes aita on sopivan korkuinen.

 

Kokemukseni mukaan pensaaseen ei kannata jättää leikkuujätettä, vaan poistaa se mahdollisimman hyvin. Mitä tarkemmin katkaistut oksat saadaan nypittyä leikkuun jälkeen pois, sitä paremmin pensas saa valoa uuteen kasvuun. Muutama risu ei tietenkään haittaa.

 

Ylikasvanut aita on työläs leikattava ja leikkuujätettä syntyy paljon. Oksasaha/pensasleikkuri ei välttämättä pysty kunnolla useita vuosia vanhoihin oksiin. Annin Maaseutuapu Oy:ssä on tapana leikata ylikasvaneet orapihlaja-aidat moottorisahalla ja viimeistellä oksasahalla ja saksilla. Orapihlaja kestää rajuakin leikkuuta yleensä hyvin. Joskus halutaan täydellinen alasleikkaus. Aita jätetään 15-20 cm pituisiksi tapeiksi, jos halutaan uudistaa. Tappien juuresta kitketään rikkaruohot, levitetään kalkki, lannoite ja lopuksi on hyvä olla kuorikate.

 

Aidan leikkaaminen puolesta välistä tai (rinnankorkeuteen) ei paranna aidan kasvua. Sekin on kuitenkin vaihtoehtona, kun halutaan esim. lisätä auringonvaloa pihaan, mutta pitää silti suoja-aita. Näin aidasta tulee jatkossa helppohoitoisempi ilman, että pitää alkaa kasvatus alusta.

 

Tärkeää! Orapihlajan piikit puhkovat jopa kenkiä ja auton renkaita. Varsinkin vilkkaasti liikennöidyissä pihoissa ja lasten sekä eläinten vuoksi pyrimme keräämään orapihlajan leikkuujätteet mahdollisimman huolellisesti. Käytämme suurehkoa henkilöauton kuomukärryä jätteen kuljetukseen. Pitkille aidoille (esim.taloyhtiöt, suuret ok-talon pihat) tai täydellisille alasleikkauksille suosittelemme tilaamaan kontin.

 

MARJA-ARONIA JA KORISTEARONIA

 

Näiden kahden aronialajin käyttö ja hoito on samanlaista. Aroniaa esiintyy tiiviin aronia-aidan lisäksi aidanteena, joka on istutettu väljemmin ja vanhoja oksia poistetaan tarpeen mukaan. Aidanne ei vaadi säännöllistä leikkuuta. Muotoonleikatun ja tuuhean aidan saamiseksi täytyy taas leikata vuosittain.

 

Marja-aronian marjat tuottavat usein runsaan sadon ja ovat ravintosisältönsä puolesta superfoodia, ne kannattaa hyödyntää. Koristearonian marjat kelpaavat myös, mutta ovat pienempiä ja huonomman makuisia. Lajikkeita ei välttämättä erota toisistaan. Marjojen saamista edesauttaa maltillinen leikkuu: muutama laonnut/vaurioitunut/kuiva oksa pois vuosittain.

 

Oikea aika leikata aronia-aitaa on kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, koska uusi kasvu on silloin jo hidastunut. Nuorelle aidalle jätetään uutta kasvua noin 15 cm, vanhemmalle halutun korkuiselle riittää, kun jätetään noin 5 cm. Jos aronia hurahtaa loppukesällä kovaan kasvuun, niin seuraavan vuoden keväällä maalis-huhtikuussa voidaan vielä tasoittaa – ennen kuin lehdet ehtivät puhjeta. Aronia-aitaa voi leikata myös syksyllä, koska tavallisesti aronia kestää leikkausta hyvin. Kevät ja kesä ovat kuitenkin parempia ajankohtia. Aronia kestää alasleikkauksenkin.

 

Aroniaa voi yrittää muotoilla niin, että alaosa jää leveämmäksi. Leikkauksella ei kuitenkaan ihmeitä tehdä. Pensaan kasvutapa on hyvin pysty ja yläosasta tulee yleensä väkisin tuuheampi kuin alaosasta. Aita pyritään siis pitämään mahdollisimman suorana.

 

Aitataimien istutusleikkauksessa kaikki oksat leikataan 10-20 cm tyngiksi. Paras aika on keväällä (ei lehtiä). Haaroittuneita taimia ei ole pakko leikata. Syksyllä istutetut taimet leikataan seuraavana keväänä. Keväällä istutetut taimet voi leikata perinteisesti istutuksen yhteydessä tai seuraavana keväänä ennen kasvuunlähtöä.

 

SYREENIT

 

Koska syreenien kukkasilmut ovat vanhojen versojen kärjissä, turhaa leikkausta vältetään. Yksin vanhuus ei ole riittävä syy leikkaukseen. Vapaa kasvu sopii syreeniaidalle paremmin kuin muotoonleikkaus, ja tuottaa loisteliaan kukinnan. Muotoonleikattu aita toki mahtuu pienempään tilaan, mutta ei oikeastaan kuki. Aita syntyy pihasyreenistä tai unkarinsyreenistä. Unkarinsyreeni kasvaa nopeammin, korkeammaksi, mutta on myös suhteellisen kova leviämään.

 

Uusi syreeniaita leikataan keväällä istutuksen yhteydessä tai syksyllä istutettu seuraavana keväänä. Noin puolet pituudesta napsaistaan pois. Tämän jälkeen vapaasti kasvava jätetään muuten leikkaamatta, mutta vanhoja oksia poistellaan tarpeen mukaan kun pensaat vanhenevat ja harventuvat alaosasta. Muotoonleikattua syreeniaitaa taas leikataan kerran tai kaksi vuodessa.

 

Huonossa maaperässä kukinta heikkenee ja pensaat voivat huonommin, sillä syreeni vaatii ravinteikkaan maan. Tällöin hoitona on myös vanhojen oksien poisto tyveltä keväisin. Leikkauksen jälkeen syreeni vaatii tuhkaa ja kompostia, jos on.

 

Koko pensaan alasleikkausta ei suositella, koska kukintaa voi joutua odottamaan vuosikausia. Syreeniaita uudistetaan mieluummin esim. kolmen vuoden aikana poistamalla joka kevät 1/3 vanhimmista oksista. Jos päädytään täydelliseen alasleikkaukseen, se täytyy tehdä aikaisin keväällä ennen kasvuun lähtöä, mahdollisimman alhaalta.

 

ANGERVOT

 

Angervot ovat hyvin suosittuja koristenpensaita, ja lajeja on vaikka kuinka paljon. Ne houkuttelevat pölyttäjiä hyvin. Oikea leikkaustapa riippuu angervon kasvutavasta. Angervolajit kuuluvat eri ryhmiin, kuten Spiraea, Calospira ja Chamaedryon.

 

Spiraea-angervot kukkivat saman vuoden versojen kärjistä. Ne voidaan siis leikata keväällä kukinnan kärsimättä. Joka vuosi ei tarvitse leikata. Alasleikkaus on hyvä tehdä 4-5 vuoden välein, että kukinta pysyy hyvällä tasolla. Esimerkiksi valko- ja rusopajuangervo sekä morsiusangervo kuuluvat tähän ryhmään.

 

Calospira-angervot kehittävät kukinnon saman vuoden versoihin. Keväällä alasleikattu kasvusto kukkii vielä samana kesänä. Näitä angervoja voi leikata vuosittain, mutta leikkaus 3-5 vuoden välein riittää. Koivu- ja japaninangervot kuuluvat tähän ryhmään.

 

Chamaedryon-angervot taas tekevät kukintonsa edellisen vuoden versoihin. Siksi alasleikkausta ei suositella niille. Kukkineiden versojen poistaminen kesällä tai useammalle vuodelle ajoitettu harvennusleikkaus sopii paremmin. Nämä ohjeet pätevät esim. norjanangervoon ja idänvirpiangervoon.

 

 

 

HERUKAT JA KARVIAINEN

 

Marjapensaita yleensäkin pyritään tuottavuuden vuoksi leikkaamaan vähän kerrallaan ja usein, ja rajuja leikkauksia vältetään. Oikea leikkausaika on keväällä ennen silmujen puhkeamista.

 

Nuoresta marjapensaasta poistetaan istutettaessa vaurioituneet kokonaan, ja muut katkaistaan 15-20 cm korkeudelta, terveen silmun yläpuolelta. Istutuksen jälkeen taimien annetaan kasvaa rauhassa 3-4 vuotta, vain vahingoittuneet ja maata myöten kasvavat oksat poistetaan. Heikoimpia voi typistää terveen silmun yläpuolelta.

 

Vanhassa marjapensaassa tulisi olla tasapainoisesti sekä satoikäisiä että nuorempia oksia. Vanhojen oksien poistolla pyritään luomaan kasvutilaa uusille oksille. Herukan vanhat oksat poistetaan mahdollisimman läheltä maanpintaa. Mitä tummempi kaarna, sitä vanhempi oksa on, kuori saattaa hilseillä ja sammaloitua. Sienitaudit iskevät tyven huonokuntoisiin oksatappeihin, siksi tällaiset oksat otetaan kokonaan pois eikä jätetä tappeja.

 

Monta vuotta hoitamattomana ollut marjapensas uudistetaan mieluiten parin vuoden aikana: joka kevät poistetaan 1/3-1/2 versoista maata myöten. Erittäin huonoksi mennyttä, tautien riivaamaa pensasta ei kannata uudistaa, vaan poistaa kokonaan.

 

Musta- ja viherherukat leikataan samalla tavalla. Hoitoleikkaukset aloitetaan, kun pensaat ovat 4-5-vuotiaita. Vanhimpia ja lamoavia versoja poistetaan ja nuorempia harvennetaan siten, että pensaaseen jää noin 25 versoa. Harvennus tehdään vuosittain tai joka toinen vuosi. Syksylläkin voi leikata, mutta myöhäissyksyä ei suositella ainakaan Pohjois-Suomessa sienitautien vuoksi.

 

Puna- ja valkoherukat leikataan samalla tavalla. Hoitoleikkaukset aloitetaan vasta 6-8-vuotialle pensaille. Pensaaseen jätetään noin 20 versoa. Leikkaus parin vuoden välein riittää. Puna- ja valkoherukka eivät kestä syysleikkausta niin hyvin kuin mustaherukka.

 

Karviaisen leikkaustarve on vähäinen, sillä se kasvaa hitaasti. Huonoja ja kuivuneita oksia poistetaan tarpeen mukaan, vanhimpia pari-kolme kappaletta vuosittain.

 

Lähde: Meillä kotona.fi, Viherpiha-lehti, omat kokemukset

 

Annin Maaseutuapu Oy:ltä:

- Pihapiirin ja ojien siistiminen raivaussahalla

- Taimikonhoito 

- Risusavotta

- Polttopuiden paloittelu (esim. isot pölkyt, kiekot, monihaaraiset ym. halkomakoneisiin sopimattomat palaset)

- Muut pienet moottorisahaukset

- Metsän istutus

 

Pienempiä sahaustöitä yhdistettynä siistimiseen metsurit eivät välttämättä ehdi tekemään. Olemme sitä varten. Jos on vähäluminen talvi, se kannattaa hyödyntää ja ottaa meihin yhteyttä, jos kotipihassa on jotain tarpeellista sahausta tekemättä. Töihin saa meidän kauttamme myös useampia henkilöitä. 

 

 

MAHDOLLISIMMAN KATTAVA LISTA PALVELUISTAMME:

Karjanhoitotyöt:
- Hätäavut (lomittaja tulee mahdollisimman pienellä varoajalla)
- Pitkäaikaisemmat lomitukset (pitemmät pätkät mahdollisuuksien mukaan, 1-2 lomittajan voimin)
- Avustavat tehtävät (sesonkikiireet tai isommat operaatiot esim. apulaisena sorkkahoidossa/nupoutuksessa/suursiivouksessa tms. yhdessä isäntäväen kanssa)