ORAPIHLAJA
Orapihlaja vaatii leikkausta vuosittain, jos haluaa tiheän aidan. Istutuksen jälkeisinä vuosina aitaa leikataan varhain keväällä ennen silmujen puhkeamista, edellisen vuoden kasvua jätetään latvaan 10-20 cm, sivuille joitakin senttejä. Pensaasta täytyy tulla alusta alkaen leveämpi alhaalta kuin ylhäältä, että alaoksatkin saavat valoa. Vuosikasvua leikataan kesä- heinäkuun aikana; jätetään uutta kasvua pari senttiä, kunnes aita on sopivan korkuinen.
Kokemukseni mukaan pensaaseen ei kannata jättää leikkuujätettä, vaan poistaa se mahdollisimman hyvin. Mitä tarkemmin katkaistut oksat saadaan nypittyä leikkuun jälkeen pois, sitä paremmin pensas saa valoa uuteen kasvuun. Muutama risu ei tietenkään haittaa.
Ylikasvanut aita on työläs leikattava ja leikkuujätettä syntyy paljon. Oksasaha/pensasleikkuri ei välttämättä pysty kunnolla useita vuosia vanhoihin oksiin. Annin Maaseutuapu Oy:ssä on tapana leikata ylikasvaneet orapihlaja-aidat moottorisahalla ja viimeistellä oksasahalla ja saksilla. Orapihlaja kestää rajuakin leikkuuta yleensä hyvin. Joskus halutaan täydellinen alasleikkaus. Aita jätetään 15-20 cm pituisiksi tapeiksi, jos halutaan uudistaa. Tappien juuresta kitketään rikkaruohot, levitetään kalkki, lannoite ja lopuksi on hyvä olla kuorikate.
Aidan leikkaaminen puolesta välistä tai (rinnankorkeuteen) ei paranna aidan kasvua. Sekin on kuitenkin vaihtoehtona, kun halutaan esim. lisätä auringonvaloa pihaan, mutta pitää silti suoja-aita. Näin aidasta tulee jatkossa helppohoitoisempi ilman, että pitää alkaa kasvatus alusta.
Tärkeää! Orapihlajan piikit puhkovat jopa kenkiä ja auton renkaita. Varsinkin vilkkaasti liikennöidyissä pihoissa ja lasten sekä eläinten vuoksi pyrimme keräämään orapihlajan leikkuujätteet mahdollisimman huolellisesti. Käytämme suurehkoa henkilöauton kuomukärryä jätteen kuljetukseen. Pitkille aidoille (esim.taloyhtiöt, suuret ok-talon pihat) tai täydellisille alasleikkauksille suosittelemme tilaamaan kontin.
MARJA-ARONIA JA KORISTEARONIA
Näiden kahden aronialajin käyttö ja hoito on samanlaista. Aroniaa esiintyy tiiviin aronia-aidan lisäksi aidanteena, joka on istutettu väljemmin ja vanhoja oksia poistetaan tarpeen mukaan. Aidanne ei vaadi säännöllistä leikkuuta. Muotoonleikatun ja tuuhean aidan saamiseksi täytyy taas leikata vuosittain.
Marja-aronian marjat tuottavat usein runsaan sadon ja ovat ravintosisältönsä puolesta superfoodia, ne kannattaa hyödyntää. Koristearonian marjat kelpaavat myös, mutta ovat pienempiä ja huonomman makuisia. Lajikkeita ei välttämättä erota toisistaan. Marjojen saamista edesauttaa maltillinen leikkuu: muutama laonnut/vaurioitunut/kuiva oksa pois vuosittain.
Oikea aika leikata aronia-aitaa on kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, koska uusi kasvu on silloin jo hidastunut. Nuorelle aidalle jätetään uutta kasvua noin 15 cm, vanhemmalle halutun korkuiselle riittää, kun jätetään noin 5 cm. Jos aronia hurahtaa loppukesällä kovaan kasvuun, niin seuraavan vuoden keväällä maalis-huhtikuussa voidaan vielä tasoittaa – ennen kuin lehdet ehtivät puhjeta. Aronia-aitaa voi leikata myös syksyllä, koska tavallisesti aronia kestää leikkausta hyvin. Kevät ja kesä ovat kuitenkin parempia ajankohtia. Aronia kestää alasleikkauksenkin.
Aroniaa voi yrittää muotoilla niin, että alaosa jää leveämmäksi. Leikkauksella ei kuitenkaan ihmeitä tehdä. Pensaan kasvutapa on hyvin pysty ja yläosasta tulee yleensä väkisin tuuheampi kuin alaosasta. Aita pyritään siis pitämään mahdollisimman suorana.
Aitataimien istutusleikkauksessa kaikki oksat leikataan 10-20 cm tyngiksi. Paras aika on keväällä (ei lehtiä). Haaroittuneita taimia ei ole pakko leikata. Syksyllä istutetut taimet leikataan seuraavana keväänä. Keväällä istutetut taimet voi leikata perinteisesti istutuksen yhteydessä tai seuraavana keväänä ennen kasvuunlähtöä.
SYREENIT
Koska syreenien kukkasilmut ovat vanhojen versojen kärjissä, turhaa leikkausta vältetään. Yksin vanhuus ei ole riittävä syy leikkaukseen. Vapaa kasvu sopii syreeniaidalle paremmin kuin muotoonleikkaus, ja tuottaa loisteliaan kukinnan. Muotoonleikattu aita toki mahtuu pienempään tilaan, mutta ei oikeastaan kuki. Aita syntyy pihasyreenistä tai unkarinsyreenistä. Unkarinsyreeni kasvaa nopeammin, korkeammaksi, mutta on myös suhteellisen kova leviämään.
Uusi syreeniaita leikataan keväällä istutuksen yhteydessä tai syksyllä istutettu seuraavana keväänä. Noin puolet pituudesta napsaistaan pois. Tämän jälkeen vapaasti kasvava jätetään muuten leikkaamatta, mutta vanhoja oksia poistellaan tarpeen mukaan kun pensaat vanhenevat ja harventuvat alaosasta. Muotoonleikattua syreeniaitaa taas leikataan kerran tai kaksi vuodessa.
Huonossa maaperässä kukinta heikkenee ja pensaat voivat huonommin, sillä syreeni vaatii ravinteikkaan maan. Tällöin hoitona on myös vanhojen oksien poisto tyveltä keväisin. Leikkauksen jälkeen syreeni vaatii tuhkaa ja kompostia, jos on.
Koko pensaan alasleikkausta ei suositella, koska kukintaa voi joutua odottamaan vuosikausia. Syreeniaita uudistetaan mieluummin esim. kolmen vuoden aikana poistamalla joka kevät 1/3 vanhimmista oksista. Jos päädytään täydelliseen alasleikkaukseen, se täytyy tehdä aikaisin keväällä ennen kasvuun lähtöä, mahdollisimman alhaalta.
ANGERVOT
Angervot ovat hyvin suosittuja koristenpensaita, ja lajeja on vaikka kuinka paljon. Ne houkuttelevat pölyttäjiä hyvin. Oikea leikkaustapa riippuu angervon kasvutavasta. Angervolajit kuuluvat eri ryhmiin, kuten Spiraea, Calospira ja Chamaedryon.
Spiraea-angervot kukkivat saman vuoden versojen kärjistä. Ne voidaan siis leikata keväällä kukinnan kärsimättä. Joka vuosi ei tarvitse leikata. Alasleikkaus on hyvä tehdä 4-5 vuoden välein, että kukinta pysyy hyvällä tasolla. Esimerkiksi valko- ja rusopajuangervo sekä morsiusangervo kuuluvat tähän ryhmään.
Calospira-angervot kehittävät kukinnon saman vuoden versoihin. Keväällä alasleikattu kasvusto kukkii vielä samana kesänä. Näitä angervoja voi leikata vuosittain, mutta leikkaus 3-5 vuoden välein riittää. Koivu- ja japaninangervot kuuluvat tähän ryhmään.
Chamaedryon-angervot taas tekevät kukintonsa edellisen vuoden versoihin. Siksi alasleikkausta ei suositella niille. Kukkineiden versojen poistaminen kesällä tai useammalle vuodelle ajoitettu harvennusleikkaus sopii paremmin. Nämä ohjeet pätevät esim. norjanangervoon ja idänvirpiangervoon.
HERUKAT JA KARVIAINEN
Marjapensaita yleensäkin pyritään tuottavuuden vuoksi leikkaamaan vähän kerrallaan ja usein, ja rajuja leikkauksia vältetään. Oikea leikkausaika on keväällä ennen silmujen puhkeamista.
Nuoresta marjapensaasta poistetaan istutettaessa vaurioituneet kokonaan, ja muut katkaistaan 15-20 cm korkeudelta, terveen silmun yläpuolelta. Istutuksen jälkeen taimien annetaan kasvaa rauhassa 3-4 vuotta, vain vahingoittuneet ja maata myöten kasvavat oksat poistetaan. Heikoimpia voi typistää terveen silmun yläpuolelta.
Vanhassa marjapensaassa tulisi olla tasapainoisesti sekä satoikäisiä että nuorempia oksia. Vanhojen oksien poistolla pyritään luomaan kasvutilaa uusille oksille. Herukan vanhat oksat poistetaan mahdollisimman läheltä maanpintaa. Mitä tummempi kaarna, sitä vanhempi oksa on, kuori saattaa hilseillä ja sammaloitua. Sienitaudit iskevät tyven huonokuntoisiin oksatappeihin, siksi tällaiset oksat otetaan kokonaan pois eikä jätetä tappeja.
Monta vuotta hoitamattomana ollut marjapensas uudistetaan mieluiten parin vuoden aikana: joka kevät poistetaan 1/3-1/2 versoista maata myöten. Erittäin huonoksi mennyttä, tautien riivaamaa pensasta ei kannata uudistaa, vaan poistaa kokonaan.
Musta- ja viherherukat leikataan samalla tavalla. Hoitoleikkaukset aloitetaan, kun pensaat ovat 4-5-vuotiaita. Vanhimpia ja lamoavia versoja poistetaan ja nuorempia harvennetaan siten, että pensaaseen jää noin 25 versoa. Harvennus tehdään vuosittain tai joka toinen vuosi. Syksylläkin voi leikata, mutta myöhäissyksyä ei suositella ainakaan Pohjois-Suomessa sienitautien vuoksi.
Puna- ja valkoherukat leikataan samalla tavalla. Hoitoleikkaukset aloitetaan vasta 6-8-vuotialle pensaille. Pensaaseen jätetään noin 20 versoa. Leikkaus parin vuoden välein riittää. Puna- ja valkoherukka eivät kestä syysleikkausta niin hyvin kuin mustaherukka.
Karviaisen leikkaustarve on vähäinen, sillä se kasvaa hitaasti. Huonoja ja kuivuneita oksia poistetaan tarpeen mukaan, vanhimpia pari-kolme kappaletta vuosittain.
Lähde: Meillä kotona.fi, Viherpiha-lehti, omat kokemukset
