kurttulehtiruuusu%20osa.jpg

Sähkö ja elintarvikkeet ovat kallistuneet. Kaikessa ei-välttämättömässä on pakko säästää. Myös pihanhoitoon löytyy säästämisen filosofia. Omakoti- tai rivitaloasuja tai omainen on pihasuunnittelun edessä.

 

1. Itse tekeminen

 

Tietenkin kannattaa tehdä itse mahdollisimman paljon. Itse tekeminen säästää selvää rahaa, mutta omalle työlleen kannattaa arvioida hinta ja miettiä ajankäyttöä. Pihapusikon raivaukseen voi mennä esimerkiksi useampi päivä, aikaa on töiden ja kotiaskareiden jälkeen sekä lomalla. Käyttäisinkö ajan itse tuottavampaa työhön? Ostopalvelua käyttäessä aikaa jää muuhun. Työläiden projektien pilkkominen useammille vuosille tasaa kustannuksia. Osan teettäminen ostopalveluna on yleinen kompromissi omien voimavarojen ja itse tekemisen välillä. Säästäjän täytyy aina muistaa kotitalousvähennyksen käyttäminen. Kun teettää töitä yrityksellä, kotitalousvähennys on vuonna 2023 on työstä riippuen 40-60% työn osuudesta (omavastuu 100 e).


Työvaiheet on suunniteltava hyvin. Mitä pihassa kannattaa tänä vuonna tehdä, ja miten? Meiltäkin saa vinkkejä ja apua siihen. Leikkuu- ja raivausjätteen suuri määrä yllättää usein. Pienissä risusavotoissa risut kannattaa yleensä jättää metsään, koska kaikenlainen siivous ja pensasleikkuussa leikkuujätteen keruu on hitain ja työläin vaihe. Ojat täytyy pitää puhtaina. Kun risuja ei voi jättää paikoilleen, hakettajat voivat noutaa niitä ilmaiseksi. Yleensä puuta pitää olla heille traktorin peräkärryllinen, tämä mahdollisuus kannattaa kuitenkin aina selvittää paikallisilta hakettajilta. Joltain tutulta voi myös saada risuille traktorikyydin.

 

Meidän kuljetuspalvelumme on tätä pienemmille määrille. Kuljetus ja kuorman purku ovat edullisia (kuorman purku vie yleensä noin 5-15 min, tavallisesti 10 min). Lastaus on työläämpää, mutta oikeat työvälineet ja kärryn saaminen mahdollisimman lähelle tehostavat sitäkin. Jäteasema ottaa kasvijätettä ja risuja ilmaiseksi vastaan. Täällä maalla risuille on joskus vaihtoehtona myös kerääminen lähimpään pääsiäiskokkoon.

 

Mm. ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset eivät voi valita, tekevätkö itse. Omaiset, talkooapu tai ostopalvelu ovat tarpeen. Joskus työläs istutus on tullut tiensä päähän ja pitkällä tähtäimellä olisi parasta muuttaa se nurmikoksi tai istuttaa paikalle koristepensas tai vaikka puu, jos talo ei ole lähellä. Pihaa voi päivittää pienin askelin vanhusystävällisemmäksi kuten talon sisäpuoltakin.

 

2. Oikeat ja helppohoitoiset valinnat

 

Lajintuntemus auttaa hyvin pitkälle tekemään oikeat kasvivalinnat. Jos jokin koristepensas tai perenna on aivan ehdoton pihan kruunu, mutta työläs hoitaa, niin aina voi pihistellä muissa kasveissa. Ihanteellinen pihaistutus on edullinen hankkia, kestävä, eikä hillittömän kova leviämään. Pihasuunnittelija tuntee yhteensopivat lajit ja osaa suunnitella istutusryhmät parhaiten. Meiltä ei toistaiseksi saa pihasuunnitelmia, mutta työn yhteydessä olemme miettineet yhdessä asiakkaan kanssa eri vaihtoehtoja ympäristönhoitajien näkökulmasta.

 

Myös kasvupaikka pitää tuntea. Se voi vaihdella paikkakunnalla suuresti. Esimerkiksi 10 kilometrin säteellä olemme nähneet rehevää jokilaakson “viidakkoa”, hankalaa savimaata ja kivistä/niukkaravinteista vanhaa kulttuuriympäristöä. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaiset luonnonkasvit pyrkivät kesällä pihaan ja miten suuriksi ne kasvavat. Pihaa perustettaessa tuodun mullan laatu on otettava huomioon. Kovin turvepitoinen multa on happamempaa, mistä havukasvit ja alppiruusut kiittävät. Vanhat asuinpaikat ovat yleensä näyttäneet tapansa. Valon määrä pihan eri osissa vaikuttaa erityisesti hyötykasvien kannattavuuteen, että satoa saataisiin tarpeeksi.

 

Jos kesäkukkien lajeilla ei ole itselle niin väliä, niiden määrää kannattaa supistaa ja sen sijaan panostaa monivuotisiin kukkiviin kasveihin. Ne ajavat kukkapenkissä kesäkukkien asian. Taitava onnistuu myös kesäkukkien talvisäilytyksessä, jos sopiva tila löytyy kotoa.

 

3. Luonnonmukaiset teot

 

Luonnolle kannattaa antaa sopivasti periksi. Pieneliöstölle ja sitä kautta hyönteisille, linnuille ja edelleen suuremmille lajeille, kuten siileille, se on elinehto. Liian kliininen piha on kalliimpi ylläpitää ja epäekologinen. Kaikilla riittää erilaisia makuja pihanhoitoon. Myrkkyjen välttäminen ja hyvin suunnitellut istutukset kestävillä perennoilla ja suht minimalistisella lajimäärällä säästävät kustannuksia huolitellussakin pihassa. Kannattaa myös hyödyntää sitä, mitä pihassa jo valmiiksi on. Kivet ja tontilla luonnostaan kasvavat kasvit asettuvat luontevasti pihan koristukseksi.

 

Haravointia suositellaan nykyisin vain vaahteran lehdille, koska ne maatuvat hitaasti. Pihanhoidossa haravointi siis on ensimmäinen asia, josta voi säästää. Hiekkatieltä lehdet kannattaa kuitenkin puhaltaa tai haravoida, että uuden hiekan tilaamista voisi viivyttää. Multakerros alkaa kehittyä melko nopeasti, jos lehdet jätetään tielle.

 

Nurmikon ylläpitoon menee väkisin rahaa. Lasten ja eläinten vuoksi nurmikkoa ei voi päästää kasvamaan liikaa ja ruohonleikkuri bensoineen on välttämätön paha. Pihan nurmikkoalaa voi joissain pihoissa (varsinkin kuivalla maalla) pienentää järkevästi ja jättää osan vain heinittymään niittämisen varaan. Rakennusten ympärykset on kuitenkin ehdottomasti pidettävä siisteinä. Yhteinen ruohonleikkuri voi henkilöistä riippuen olla ratkaisu tai ristiriitojen aihe. Säännöllinen huolto säästää rahaa pidentämällä leikkurin käyttöikää.

 

Lehdet, keräävän ruohonleikkurin silppu ja muut puutarhan jätteet ovat arvokkaita ravinteita, jotka säästävät ostolannoitteita ja voivat korvata ne kokonaan. Ostomulta on kallista, niin kompostointi kannattaa opetella hyvin. Pelkän puutarhajätteen kompostoinnista ei tarvitse tehdä kompostointi-ilmoitusta (tilanne 21.12.2022). Puutarhakompostiksi riittää avokomposti (kompostikasa), lautakehikko tai muovinen puutarhajätekomposti (hinta noin 40-200 e). Ruuantähteille pitää olla umpinainen ja lämpöeristetty kompostori, ellei jätehuolto kerää niitä biojätteisiin. Täällä sääntö-Suomessa ruuantähteiden kompostointia koskee ilmoitusvelvollisuus. Kompostorin tulee kuitenkin olla hyvä oman mukavuuden ja turvallisuuden vuoksi, koska jyrsijät ja linnut hyökkäävät muuten heti ja levittävät tauteja. Hyvän kompostorin multa on erittäin ravinteikasta, siis tehokkainta lannoitteiden säästöä.

 

Laiskan nopea vaihtoehto syksyllä on lehtikate istutusten juurelle. Olen omassa pihassani haravoinut lehtiä uusien istutusten katteeksi ja ne maatuvat ajan kuluessa ravinteiksi. Sama koskee syksyn viimeistä ruohonleikkuuta: leikkuri silppuaa lehdet sulavampaan muotoon ja näin vältytään nurmikkoalueen haravoinnilta ja lannoitukselta.

 

4. Toisen maanvaiva on toisen aarre – tai maanvaiva

 

Puutarhaharrastajat myyvät ja vaihtavat kasveja keskenään. Facebookin kasviryhmistä ja tavallisista roskalavaryhmistä voi tehdä löytöjä hakemisen hinnalla. Liikkeiden tarjoukset loppusyksyllä vaativat erityistä tarkkuutta. Säästö valuu hukkaan, jos tarjouskasvi soveltuu huonosti syysistutukseen. Lajikohtainen istutusaika kannattaa siis aina tarkistaa. Monia pensaita ja puita voi istuttaa hyvinkin pitkälle syksyyn, esimerkiksi kirsikkaa ja hansaruusuja laitoin maahan itselleni vielä marraskuun puolella.

 

Mahdollisiin kasvitauteihin, levittäytyviin vieraslajeihin ja lehtokotiloihin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, kun kasveja ostetaan tai vaihdetaan mistä tahansa. Lupiinin siemenet säilyvät maaperässä jopa kymmeniä vuosia ja voivat tulla mukana, kun yritetään kaivaa maasta aivan toista kasvia. Kun pelastaa puutarhakasvia lupiinien tai jättipalsamien joukosta, kannattaa kotona käyttää mahdollisimman vähän alkuperäistä multaa ja käyttää istutuksessa kaupan multaa tai paremmalta paikalta otettua.

 

5. Vieraslajeihin puuttuminen ajoissa

 

Pienikin havainto vieraslajista vaatii nopeaa torjuntaa. Pieni määrä on vielä helpompi torjua ja pitää hallinnassa. Pihaan tuotavan uuden mullan on oltava puhdasta, että samalla ei tule tuoneeksi vieraslajien siemeniä pihaan. Ajoissa puuttuminen tulee moninkertaisesti halvemmaksi kuin viivyttely.

 

Haitalliseksi säädetyn vieraslajin kasvattaminen on kiellettyä. Suurinta osaa esiintymistä ei tietenkään kasvateta tahallaan, mutta hävittämisvelvoite ja leviämisen estäminen koskevat niitä silti. Sama koskee kuntia, tien omistajia, viljelijöitä ja yksityisiä omistajia. Kiinteistön omistajan kuuluu hävittää kasvit ja estää niiden lisääntyminen. Hävittämättä jättäminen ei ole rikos, mutta vieraslaji leviää herkästi oman tontin ulkopuolelle ja silloin vieraslajia pihassaan pitävä kiinteistön omistaja voidaan velvoittaa hävittämään tällaiset käsistä riistäytyneet esiintymät.

 

Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa komealupiini, jättipalsami, kurttulehtiruusu, valkokarhunköynnös, etelänruttojuuri ja jättiputket. Lupiini ei komeudestaan huolimatta hyödytä pölyttäjiä lainkaan. Vieraslajit leviävät hallitsemattomasti ja vievät tilaa muilta kasveilta, eli horjuttavat lajien tasapainoa ympäristössään. Kasveille suositellaan mekaanista torjuntaa eli leikataan alas usein ja kaivetaan maasta pois. Kukintoja ei saa päästää tuleentumaan. Kasvijätteet tulee sulkea säkkeihin ja hävittää palavan sekajätteen tavoin.

 

6. Pensasaitojen säännöllinen hoito

 

Usein pensasaita löytyy pihan reunalta, vaikka muut istutukset lähes puuttuisivat. Se on tärkeä naapurien välinen raja, pahimmillaan tunteita herättävä kiistakapula ja pihan työläimpiä istutuksia. Asiat täytyy sopia selkeästi naapurien kanssa jo istutusvaiheessa. Aidanne on vapaammin kasvava pensasaita, jota ei varsinaisesti leikata muotoon, vaan poistetaan huonoja versoja juuresta. Aitaa tai aidannetta perustettaessa on se etu, että lajin voi vielä valita. On tilaisuus miettiä kasvupaikan sopivuutta ja oman jaksamisen määrää. Olemassaolevan aidan kanssa voi vain tehdä parhaansa eli hoitaa säännöllisesti.

 

Aitataimet kannattaa valita myös hyötykäyttöä ajatellen. Näkö- ja melusuoja on yleensä tärkein käyttötarkoitus. Isotuomipihlaja tai siperianherne on taimena edullinen ja kasvaa nopeasti suojaksi, mutta vaatii usein leikkausta. Orapihlaja on lasten ja eläinten kannalta hyvä rajaamaan pihaa syviltä ojilta ja maantielle pääsyltä, mutta leikkuujätteen keruu menee erittäin tarkaksi (leikkuuta teettäessä tulee hieman kalliimmaksi). Yksikin piikki voi aiheuttaa pahan tulehduksen ja myös autonrenkaat ovat vaarassa. Nopeakasvuisen siperianherneen piikit ovat paljon maltillisemmat, mutta aita ei houkuttele ketään menemään läpi.

 

Jos liikennettä (pakokaasuja ja tiepölyä) on vain vähän, aita voisi tuottaa syötäviä marjoja, kuten aroniaa tai mustaseljaa. Aronia jakaa mielipiteet vahvasti: se on hyvin terveellinen, mutta ei maistu tai sovellu kaikille ja silloin sen suuri marjamäärä tuo vain ylimääräistä sotkua pihaan.

 

Vähän leikattava laji säästää tulevien vuosien hoitokustannuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi pensashanhikit ja monet angervot. Näistä ei ole näkö- tai melusuojaksi, mutta ne antavat edullisesti ja vähällä hoidolla kauneutta pihaan ja pölyttäjät hyötyvät. Joskus angervo lähtee levittäytymään, mutta versot ovat ohuita ja menevät nuorena poikki ruohonleikkurilla.

 

Paljasjuuriset taimet ovat halvempia, mutta istutus on tarkempaa puuhaa. Paakkutaimen istutus käy nopeammin. Jos työn määrä hirvittää, voi teettää osan työstä ja olla vaikka mukana istuttamassa. Meille sopii aina urakan pilkkominen järkeviin osiin oman tarpeen mukaan.

 

Tärkein sääntö aidan kanssa on säännöllinen leikkaaminen, yleensä 1-2 kertaa vuodessa keväällä tai syksyllä lajin mukaan. Kriittisimpiä hoidettavia ovat kuusi- ja orapihlaja-aidat. Nämä aidat tulee leikata ainakin kerran vuodessa. Ilman säännöllistä leikkausta kuusi kasvaa nopeasti puuksi. Kuusiaidassa on se hyvä puoli, että vuosittain leikattu aita tuottaa leikkuujätettä kerralla vain vähän. Kuusiaidan vuosikasvun leikkaus ostopalveluna on yllättävän kustannustehokasta, koska asiakas ehtii usein siivoamaan vähäisen leikkuujätteen itse ja saa sen mahtumaan vaikka kompostiin. Hoitamatta jätetty kuusiaita ennakoi koko aidan hävittämistä, sillä kuusi ei lähde uuteen kasvuun alasleikkauksesta. Ikivihreys on kuusi- tai tuija-aidan hyvä puoli tienvarren siisteyttä ajatellen.

 

Orapihlaja taas on ongelmallinen, kun piikkistä leikkuujätettä ei voi jättää lainkaan maahan. Piikit eivät maadu käytännössä koskaan ja tuuli levittää oksia. Kaikista pensaslajeista orapihlajan leikkuujätteen siivous ostopalveluna on tämän vuoksi kaikkein hitain ja työläin, siis kallein. Terveys, taimen edullisuus ja hyvä alasleikkauksen kestävyys ovat orapihlajan hyviä puolia.

 

Aronia, mustaselja, unkarinsyreeni ja moni muukin laji aidanteen tavoin kasvatettuna voi levähtää hallitsemattomaksi hyvällä kasvupaikalla. 15-20 vuotta leikkaamatta ollut aita on huomattavan kallis kertakustannus. Kasvu voi olla sokkeloista ja sahaaminen siksi esim. normaaliin metsän raivaukseen verrattuna hitaampaa ja työlästä. Aidanteenkin kasvua kannattaa säädellä pituus- ja leveyssuunnissa silloin tällöin. Syreenit loukkaantuvat leikkuusta kuitenkin ja jättävät kukinnan siltä vuodelta pois.

 

7. Hyötypuutarha omien voimien mukaan

 

Ukrainan sota, sähkön hinnan nousu ja monet muut ongelmat yhteiskunnassamme saavat meidät kiinnostumaan omavaraisuudesta. Perinteinen kasvimaa ei ole kaikille realistinen vaihtoehto, ainakaan iso sellainen. Marjapensaissakin on vaivaa leikkauksineen ja tuentoineen. Hedelmäpuut pysyvät suhteellisen vähällä hoidolla hyvinä ja tuottavina, kun pihan pölyttäjiä vaalitaan ja oksia leikataan oikein, muutamia vuosittain. Marjapensaat ja hedelmäpuut kannattaa heti kun mahdollista, sillä satoa ei tule heti, ne ovat investointi tuleviin vuosiin ja sukupolviin.

 

Matalan omenapuun tai luumun hoitoleikkaus on suhteellisen nopea toimenpide ostopalvelunakin. Kirsikan ja päärynän leikkaustarve on vähäinen. Tikkailla kiipeily hidastaa hieman, mutta muutaman oksan poisto oikeassa järjestyksessä on silti eri asia kuin vaikka pitkään hoitamatta olleiden marjapensaiden perusteellinen uudistusleikkaus.

 

Kasvimaat vaativat perinteisesti maanmuokkauksen kalustoa. Maanmuokkaus tarkoittaa aina aikaa, vaivaa ja rahaa. No dig -menetelmästä eli kompostikateviljelystä ei ole meillä kokemuksia. Asiasta kiinnostuneelle no dig-menetelmä on siksi varteenotettava vaihtoehto. Maata ei kaiveta, vaan ruokitaan maan pieneliöstöä kompostin avulla yläkautta. Isommat eliöt kuten rusakko ja myyrät taas tuhoavat hyödylliset istutukset alkuunsa. Varsinkin rusakko voi hävittää lähes täysikasvuisen omenapuun. Suojaverkkoihin kannattaa siis panostaa. Linnut syövät sadon yläkautta. Cd-levyjen arvo on nykyisin olematon, niistä ja kahvipussin suikaleista saa tehokkaita pelättimiä. Marjapensaan verkon pitää olla pienireikäinen, että linnut eivät takerru siihen.

 

Ostolannoitteiden säästämiseksi komposti tulee taas apuun. Jos kotona on tulisija jossa poltetaan puhtaasti vain puuta, tuhkaa voi käyttää maltillisesti lannoitukseen. Liikaa ei saa laittaa raskasmetallien takia. Hyötypuutarha kuluttaa aikaa, mutta säästää ruokarahaa. Kaikkea ei tarvitse olla itsellä, vaan kasviksia voi vaihtaa tuttujen kanssa. Meillä kasvaa muun muassa aronioita ja perunaa, mutta ei herukoita. Vaihtokaupat kannattavat!